Ikääntyneen voimaharjoittelu on yksi tehokkaimmista tavoista ylläpitää terveyttä, toimintakykyä ja elämänlaatua. Vaikka lihasvoima heikkenee luonnostaan iän myötä, sen menetystä voidaan hidastaa ja jopa palauttaa säännöllisellä harjoittelulla. Voimaharjoittelu ei ole vain nuorten tai urheilijoiden etuoikeus – se kuuluu kaikille, myös yli 60-vuotiaille.
Ikääntynyt ihminen menettää ilman harjoittelua jopa 3–8 % lihasmassastaan kymmenessä vuodessa. Tämä voi tuntua vähäiseltä, mutta pitkällä aikavälillä vaikutukset näkyvät kävelyssä, tasapainossa ja arjen toiminnoissa. Onneksi lihasvoimaa voi kehittää missä iässä tahansa – aloitus ei ole koskaan myöhäistä.
Ikääntyessä lihasmassan väheneminen (sarkopenia) hidastaa aineenvaihduntaa, heikentää tasapainoa ja lisää kaatumisriskiä. Samalla arjen liikkuminen, kuten portaiden nouseminen tai kauppakassien kantaminen, voi muuttua vaikeaksi. Säännöllinen voimaharjoittelu tuo ratkaisevia hyötyjä:
Voim...
Aikaisemmin erityisesti on voimaharjoittelussa on ajateltu, että vain täydelliseen uupumukseen asti harjoittelu tuo tuloksia. Se onkin ehkä mittarina simppeli, sillä kun ei enää jaksa, niin sarja loppuu.
Myös kestävyysurheilun kuormittavuutta on hyvä pystyä mittaamaan subjektiivisesti. Sykedata tai vauhdin seuraaminen ovat mainioita mittareita varsinkin pitkällä aikavälillä, mutta myös yksittäisen harjoituksen arviointi subjektiivisesti on kannattavaa. Juoksun tai pyöräilyn suorituksen kuormittavuuteen vaikuttavat olennaisesti mm. keliolosuhteet, jolloin lenkin kuormittavuus ei välttämättä näy sykkeessä tai vauhdissa, mutta tuntuu paljon raskaammalta.
Ajatuksena "Överit mielummi ku vajarit" toimii ehkä joskus, mutta pitkällä aikavälillä monelle se ei ole kovin mieluisa tapa toteuttaa harjoittelua. Kuormittavuuden arviointi subjektiivisesti on mahdollista ja siinä on huomattu korrelaatio kehittymisen kanssa. Näin on mahdollista kohdentaa rasittavuutta ja tähdätä siihen mikä riittää ke...