Aikaisemmin erityisesti on voimaharjoittelussa on ajateltu, että vain täydelliseen uupumukseen asti harjoittelu tuo tuloksia. Se onkin ehkä mittarina simppeli, sillä kun ei enää jaksa, niin sarja loppuu.

Myös kestävyysurheilun kuormittavuutta on hyvä pystyä mittaamaan subjektiivisesti. Sykedata tai vauhdin seuraaminen ovat mainioita mittareita varsinkin pitkällä aikavälillä, mutta myös yksittäisen harjoituksen arviointi subjektiivisesti on kannattavaa. Juoksun tai pyöräilyn suorituksen kuormittavuuteen vaikuttavat olennaisesti mm. keliolosuhteet, jolloin lenkin kuormittavuus ei välttämättä näy sykkeessä tai vauhdissa, mutta tuntuu paljon raskaammalta.

Ajatuksena "Överit mielummi ku vajarit" toimii ehkä joskus, mutta pitkällä aikavälillä monelle se ei ole kovin mieluisa tapa toteuttaa harjoittelua. Kuormittavuuden arviointi subjektiivisesti on mahdollista ja siinä on huomattu korrelaatio kehittymisen kanssa. Näin on mahdollista kohdentaa rasittavuutta ja tähdätä siihen mikä riittää ke...